Turkin pituus ei tee norjalaista metsäkissaa!
Usein kuulee sanottavan, että mummolassa oli 60- tai 70-luvulla norjalainen metsäkissa tai puolinorski. Se ei kuitenkaan ole voinut olla mahdollista, sillä ensimmäinen norjalainen metsäkissa tuotiin Suomeen vasta vuonna 1979.
Kotikissat ja maatiaiskissat kantavat pitkäkarvageeniä. Suvussa ei siis tarvitse olla rotukissaa, jotta kissasta tulee puolipitkä- tai pitkäkarvainen. Kotikissa voi olla rotukissan näköinen, mutta pelkkä turkin pituus tai muu ulkonäköseikka ei siis tee kissasta rotukissaa. Rotukissan tekee rekisterikirja, jonka avulla pystytään osoittamaan useita sukupolvia taaksepäin puhtaita rotukissoja.
Jos kissallasi ei ole rekisterikirjaa, voit kutsua sitä kotikissaksi. Kotikissa on joko ns. maatiainen tai sekarotuinen kissa. Maatiainen on jalostamaton kesykissa, johon ei ole sekoittunut mitään rotua. Kissaa, jonka emo tai isä on rotukissa, ei pidä nimittää maatiaiseksi. Tällainen rekisteröimätön kissa on aina kotikissa.
Rekisterikirjalla vai ilman
Rotukissan rekisteröiminen Kissaliittoon, TICAan, CFAan ja WCFn maksaa vain muutaman kympin. Rekisteröiminen ei siis maksa satasia vaikka monet sekarotuisia tai rotumixejä tehtailevat ”kasvattajat” näin väittävät ja rekisteröimättömyydelle perustelevat alhaisempaa kissan hintaa. Usein kuulee myös väitettävän, että pentuetta ei rekisteröidä, koska silloin kissoja ei tarvitse käyttää näyttelyissä. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Rekisteröinnin edellytyksenä EI ole se, että kissan on osallistuttava näyttelyihin. Kotikissatkin saavat osallistua näyttelyihin, niillä on siellä oma kotikissaluokkansa.
Myöskään väittämä, että pennun omistaja voi itse rekisteröidä kissansa myöhemmin, ei pidä paikkaansa. VAIN liittoihin rekisteröityneet ja kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneet kasvattajat voivat rekisteröidä pennun ja kasvattaja voi rekisteröidä ainoastaan rotupuhtaita pentuja, joiden vanhemmat on rekisteröityjä ja samaa rotua. Jos siis hankit rekisteröimättömän kissan, rotumixin esim. puolinorskin, et pysty sitä myöhemmin rekisteröimään mihinkään kissaliittoon/-yhdistykseen. Tällöin olet hankkinut itsellesi kotikissan.
Eräs pentutehtailija ilmoitti, että pennut rekisteröidään Eviraan. Salli mun nauraa :) Evira EI rekisteröi kissanpentuja saatikka ylläpidä mitään luetteloa kasvattajista. Jos kissalla on passi, niin sekään ei ole tae puhdasrotuisuudesta. Passi tarvitaan, jos kissa matkustaa ulkomaille. Kissa kuin kissa saa passin, kunhan se on tunnistusmerkitty ja rokotettu!
Näyttelyihin vai ei
Jokainen kasvattaja toivoo kasvatilleen rakastavaa ja huolehtivaa kotia, jossa kissa saa jokapäiväistä huolenpitoa. Näyttelyt ovat suurimmalle osalle kasvattajista sivuseikka tai lisäbonus. Jos etsit itsellesi lemmikkiä, kerro se kasvattajalle ja hän tarjoaa pentueesta niitä yksilöitä, joiden hän ei toivo eikä oleta käyvän näyttelyissä. Jos törmäät kasvattajaan, joka vaatii pennun mukana tarkat ehdot kissan käyttöön esim. näyttelyttämiseen, vaihda kasvattajaa tai valitse pentu, joka ei ole ulkonäöllisesti pentueen lupaavin.
Mistä tunnistaa rekisteröitynyt kasvattaja?
Jokainen kissaliitto ylläpitää kasvattajalistaa. Jos kasvattaja on rekisteröinyt kissalansa nimen, niin se nimi kyllä löytyy sieltä Kissaliiton/TICAn/CFAn/WCFn listalta. Ja jokainen kasvattaja saa dokumentin kasvattajanimensä rekisteröinnistä. Pyydä tämä paperi nähtäväksesi, kun käyt pentuja katsomassa.
Miten tunnistaa hyvä kasvattaja?
Pentuja saa käydä katsomassa kasvattajan luona, jolloin samalla näkee pentueen emon ja muut kissalan kissat sekä niiden elinolosuhteet. Kasvattaja noudattaa allekirjoittamaansa kasvattajasitoumusta. Kasvattajanimi on rekisteröity, kasvattaa vain puhdasrotuisia rekisteröityjä kissanpentuja. Kasvattaja luovuttaa uuteen kotiin vain terveitä pentuja. Ei peri jälkikäteen lähetettävästä rekisterikirjasta extraa, koska ei ole olemassa jälkikäteen toimitettavia rekisterikirjoja! Rekisteröinti on aina tehty ajat sitten ja luovutushetkellä se on varmasti kasvattajalla: Rekisterikirja annetaan pennun mukana luovutushetkellä.
Lähteet: Kotikissayhdistys KOKIS ry, Suomen Kissaliitto sekä runsaasti omia mielipiteitä.